Minua alkaa ahdistamaan tämä jatkuva odottaminen. Tälläkin hetkellä odotan tapahtuvaksi kahta asiaa.
Ensinnäkin raudoista eroonpääsemistä. Se on kuitenkin sinällään pieni odotus, sillä se ei vaikuta juurikaan muuhun elämään ja siitä on lyöty jo aikakin lukkoon.
Toinen on struuman leikkaus. Olen saanut virallisen kirjeen siitä että olen leikkausjonossa, mutta aikaa ei ole vielä tiedossa. Kirjeessä oli maininta vain 3 kuukauden aikavälistä. Se turhauttaa ja ahdistaa. Se turhauttaa todella todella paljon. Viime vuoden kevät oli täysin samanlainen. Koko kevään odotin ilmoitusta leikkaukseen pääsystä, enkä uskaltanut tehdä mitään suunnitelmia kuukautta pidemmälle aikavälille. Nyt on sitten sama homma. En pysty tekemään mitään suunnitelmia pitkälle aikavälille. Kaikki aktiviteetit suunnittelen vain kuukauden verran eteenpäin ja sen vuoksi joudun maksamaan harrastuksistanikin huomattavasti enemmän.
Onneksi voin haaveilla. Haaveilla siitä mitä tulen tekemään sitten kun leikkaukset ovat ohi.
Mutta nyt hoidetaan ensin tuo struuma pois ja laitetaan kroppa kuntoon.
Kävin joulukuussa Gamma-kuvauksessa. Jouduin lopettamaan kilpirauhaslääkityksen 3 päivää ennen kuvausta ja päivää ennen kuvausta kävin hakemassa radioaktiivisen jodi-tabletin.
Huvitti kovasti tuolla lääkkeenhakureissullani se että menin sinne sovitun mukaiseen aikaan ja koska siellä tuntui olevan ruuhkaa, niin tietenkin jouduin odottamaan kuten kaikki muutkin. Yhdessä välissä paikalle saapui eläkeläisrouva. Hän istui paikalleen ehkä 5 minuuttia ja sen jälkeen alkoi aivan valtava älämölö kun hän on joutunut odottamaan jo niin pitkään. Eivätkö he nyt vain voisi antaa hänelle lääkettä, kun hän on niin niin kovin pitkään joutunut odottamaan. Siinä vaiheessa nostin päätäni kirjasta ja vilkaisin kelloa. Nii-in, minä olin odottanut siinä vaiheessa jo yhden tunnin vuoroani. Se hyvä puoli tuossa älämölössä oli että hoitajat tajusivat minun istuneen odotustilassa jo todella pitkään ja ottivat minut hoiviinsa pahoitellen pitkää odotustani.
Radioaktiivinen jodi aiheuttaa hämäriä sivuvaikutuksia. Koko päivän minua milloin palelsi, milloin oli hiki tai joka paikkaa kutitti. Yhdessä välissä tunsin kuinka alahuuli tuli tulikuumaksi ja minuutin sisällä siihen pomppasi sentin halkaisijalla oleva patti. Patti hävisi itsestään 5 minuutin kuluessa ja parin tunnin sisällä myös patin kohdalla ollut punertavuuskin hävisi.
Itse gammakuvaus sujui melko kohtuullisesti. Kuvauksen ajan piti maata täysin paikoillaan ja tietenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkoi nenää kutittamaan ja kutina vain jatkui koko puolituntisen ajan.
Mitään yllättävää ei kuvauksesta löytynyt, joten nyt olen leikkausjonossa Jorvin sairaalaan. Mielenkiinnolla odotan päätyykö leikkaus olemaan samoihin aikoihin kuin viime vuoden leikkaukseni oli. Toivon kuitenkin ettei siitä nyt kuitenkaan tule joka vuotista tapaa.
Lääkitys ja ilmeisesti myös radioaktiivinen jodi tekevät tehtäviään. Liikatoiminnasta johtuvat oireet ovat hävinneet, mutta ikäväkseni olen huomannut viime aikoina vajaatoimintaan viittaavia oireita. Lisäksi struuma on alkanut kasvamaan. Enää minun ei tarvitse venyttää kaulaani ja nielaista nähdäkseni sitä. Kohouma näkyy melkeinpä jatkuvasti, kun vain tietää mitä kohtaa katsoa.
Lääkäri käski minun pienentää lääkitystäni yhteen pilleriin päivässä, joten toivon mukaan oireet lähtevät lievenemään nopeasti.
Ensinnäkin raudoista eroonpääsemistä. Se on kuitenkin sinällään pieni odotus, sillä se ei vaikuta juurikaan muuhun elämään ja siitä on lyöty jo aikakin lukkoon.
Toinen on struuman leikkaus. Olen saanut virallisen kirjeen siitä että olen leikkausjonossa, mutta aikaa ei ole vielä tiedossa. Kirjeessä oli maininta vain 3 kuukauden aikavälistä. Se turhauttaa ja ahdistaa. Se turhauttaa todella todella paljon. Viime vuoden kevät oli täysin samanlainen. Koko kevään odotin ilmoitusta leikkaukseen pääsystä, enkä uskaltanut tehdä mitään suunnitelmia kuukautta pidemmälle aikavälille. Nyt on sitten sama homma. En pysty tekemään mitään suunnitelmia pitkälle aikavälille. Kaikki aktiviteetit suunnittelen vain kuukauden verran eteenpäin ja sen vuoksi joudun maksamaan harrastuksistanikin huomattavasti enemmän.
Onneksi voin haaveilla. Haaveilla siitä mitä tulen tekemään sitten kun leikkaukset ovat ohi.
Mutta nyt hoidetaan ensin tuo struuma pois ja laitetaan kroppa kuntoon.
Kävin joulukuussa Gamma-kuvauksessa. Jouduin lopettamaan kilpirauhaslääkityksen 3 päivää ennen kuvausta ja päivää ennen kuvausta kävin hakemassa radioaktiivisen jodi-tabletin.
Huvitti kovasti tuolla lääkkeenhakureissullani se että menin sinne sovitun mukaiseen aikaan ja koska siellä tuntui olevan ruuhkaa, niin tietenkin jouduin odottamaan kuten kaikki muutkin. Yhdessä välissä paikalle saapui eläkeläisrouva. Hän istui paikalleen ehkä 5 minuuttia ja sen jälkeen alkoi aivan valtava älämölö kun hän on joutunut odottamaan jo niin pitkään. Eivätkö he nyt vain voisi antaa hänelle lääkettä, kun hän on niin niin kovin pitkään joutunut odottamaan. Siinä vaiheessa nostin päätäni kirjasta ja vilkaisin kelloa. Nii-in, minä olin odottanut siinä vaiheessa jo yhden tunnin vuoroani. Se hyvä puoli tuossa älämölössä oli että hoitajat tajusivat minun istuneen odotustilassa jo todella pitkään ja ottivat minut hoiviinsa pahoitellen pitkää odotustani.
Radioaktiivinen jodi aiheuttaa hämäriä sivuvaikutuksia. Koko päivän minua milloin palelsi, milloin oli hiki tai joka paikkaa kutitti. Yhdessä välissä tunsin kuinka alahuuli tuli tulikuumaksi ja minuutin sisällä siihen pomppasi sentin halkaisijalla oleva patti. Patti hävisi itsestään 5 minuutin kuluessa ja parin tunnin sisällä myös patin kohdalla ollut punertavuuskin hävisi.
Itse gammakuvaus sujui melko kohtuullisesti. Kuvauksen ajan piti maata täysin paikoillaan ja tietenkin ensimmäisen viiden minuutin aikana alkoi nenää kutittamaan ja kutina vain jatkui koko puolituntisen ajan.
Mitään yllättävää ei kuvauksesta löytynyt, joten nyt olen leikkausjonossa Jorvin sairaalaan. Mielenkiinnolla odotan päätyykö leikkaus olemaan samoihin aikoihin kuin viime vuoden leikkaukseni oli. Toivon kuitenkin ettei siitä nyt kuitenkaan tule joka vuotista tapaa.
Lääkitys ja ilmeisesti myös radioaktiivinen jodi tekevät tehtäviään. Liikatoiminnasta johtuvat oireet ovat hävinneet, mutta ikäväkseni olen huomannut viime aikoina vajaatoimintaan viittaavia oireita. Lisäksi struuma on alkanut kasvamaan. Enää minun ei tarvitse venyttää kaulaani ja nielaista nähdäkseni sitä. Kohouma näkyy melkeinpä jatkuvasti, kun vain tietää mitä kohtaa katsoa.
Lääkäri käski minun pienentää lääkitystäni yhteen pilleriin päivässä, joten toivon mukaan oireet lähtevät lievenemään nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti